Kankaan Savipaja - Tietenkin savesta

Alkuidea Sisko ja Kyösti Kankaan saviselle pajalle sai alkunsa vuonna 1993, kun Kotiliesi julkaisi jutun Mauritzbergin linnan pihalle rakennetusta savitalosta, joka valmistui asumiskuntoon kahdessa kuukaudessa. (2 kk?! Ei ollenkaan realistinen aikataulu savitalon rakentamiselle.)

Alkuvaiheessa palat loksahtelivat somasti paikalleen. Löytyi samanhenkinen arkkitehti joka innostui savitalon suunnittelusta, pääsimme maa- ja metsätalousministeriön koerakennuskohteeksi, joka tarkoitti sitä että ministeriö maksoi suunnittelupalkkion. Sopivasti sattui kohdalle Piikkiössä savirakennuskurssi johon Kyösti ja arkkitehtimme Ritva Okkonen osallistuivat, hakemaan valmista tietoa savirakentamiseen.

Siinä vaiheessa vielä uskoimme että savirakentamiseen on olemassa valmiit ohjeet, kuten eräässä lehdessä kerrottiin. Kolmen kesän rakentamisen jälkeen ymmärrämme että savirakentaminen tarvitsee vieläkin kehittelyä vaikka mekin osaltamme keksimme käyttökelpoisia ideoita rakentamisen helpottamiseksi.

Rakennuksemme mottona oli Steinerin ajatus: "Sisäisen tulee näkyä ulkoisessa, niin kuin muoto ilman henkeä olisi vajavainen, niin henki ilman muotoa olisi voimaton.". Ja rakennus ei saanut olla kantti kertaa kantti. Monimuotoinen savesta muotoiltu rakennus kertoisi jo ulospäin että sisällä valmistuu monen muotoisia saviesineitä. Ajatus viehätti ja viehättää yhä ja on toiminut myös kävijöiden mielestä oikein hyvin.

Ei muuta ku rakentammaan! - suomalainen "survival game" turvallisesti kotipihalla

Katseltuamme aikamme rakennuspiirustuksia ja limpattuamme ne äkkiä kasaan, rohkenimme näyttää ne oman kylän kirvesmiehelle, Veijo Palosaarelle, joka sanoi ratkaisevat sanat: "ihminenhän tämän on piirtänyt niin kyllä tämän ihminen voi rakentaakin". Ja niin alkoi ensimmäinen kesämme, 27.05.1997. Sitä ennen olimme odotelleet kärsivällisesti ja kärsimättömästi laina- ja investointiavustuspäätöstämme 1,5v. Rakennusluvan saannin kanssa kohdallamme ei ollut minkäänlaisia ongelmia vaan yhteistyö eri viranomaisten kanssa paikallisella tasolla on sujunut erinomaisesti koko rakentamisen ajan.

Koska rakennuksen täytyy toimia käytännöllisenä työtilana, jouduimme tekemään kompromisseja alkuperäisiin hyvinkin ekologisiin suunnitelmiin, myös taloudelliset seikat vaikuttivat ratkaisuihimme. Perustus valmistui 40 cm leveistä lecaharkoista ja varmistimme pohjan hengittävyyden lecasoralla ja tuuletusputkilla. Myymälän lattia on punatiiltä ja työtilojen lattiat ovat maalattua betonia (työterveyden takia lattiat tarvitsevat reippaan vesiletkupesun viikottain).

Rakentamisen edetessä aloimme epäillä rakenneratkaisun sopivuutta savirakentamiseen. Runkopuut saavat olla harvemmalla jaolla kuin 60 cm (savi ei tarvitse perinteistä villa- ja levyjakoa, säästyy puuta), sisä- ja ulkorunkopuut eivat saa olla vastakkain (savimassan survominen muotteihin olisi helpompaa) ja välipohjan pitää lähteä reilusti räystäskorkeuden alapuolelta (savelle jää riittävästi painumisvaraa). Nykyinen ratkaisumme esti saviseinän valamisen katonrajaan asti. Toisaalta syntynyt tilanne vaati selluvillaa eristeeksi vajonneeseen yläosaan, jonka peitimme kauniilla raakalautapaneelilla. Ongelma joka muuttuikin siunaukseksi. Lopputuloksena oli että raakalauta olikin IN ja näin olimme lujasti muodissa mukana ja paneeli elävöittää seiniä ja luo tunnelmaa.

Tässä vaiheessa kustannusarvio alkoi näyttää virheensä. Massiivinen rakentaminen tarvitsi oman työpanoksemme ja monilukuisen "kökkä-" eli talkooväen lisäksi päätoimisesti kaksi kirvesmiestä (Veijon lisäksi Kimmo Nissinen - kiitos ahkerille ja taitaville miehille!). Lähes kaikki kustannukset tuplaantuivat eikä tiedossa arviota tehdessä ollut seuraavan suuren sadekesän aiheuttamia lisäkustannuksia. Myös kaunis kattomme aiheutti päänvaivaa. Kyösti ja kirvesmiehet tuumailivat puu kerrallaan katolle muotoa ja aikaa ja rahaa kului.

Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä, senkin rakentaminen meille opetti. Kyösti oli näyttänyt kykynsä kattorakenteen suunnittelijana ja myönteisen rakennushengen luojana, todeten lähes jokaisen ongelman olevan vain pieni yksityiskohta. Kattokin valmistui aikanaan, ensilumen aikaan laitettiin teltan alla viimeiset huovat kiinni. Niinpä paketoimme pohjan, rungon ja katon muoviin ja alkoi pajan ja rakentajien talvilepo, 14.11.1997.

Toinen kesä - savipainia sadesäässä

6.5.1998 Veijo rappasi kivijalkaa ja valmisteltiin koneet ja raaka-aineet ja muut tilpehöörit iskukuntoon. Saven saimme läheiseltä Raudaskylän tiilitehtaalta, soodat ja vesilasit oli hankittu (käytimme niitä aluksi kunnes niiden terveellisyys alkoi tuntua kyseenalaiselta). Jatkossa savi-olkiseiniin lisättiin vain peltokorteteetä, homeenestoksi (saavillinen teetä/500 l vettä). Ohran olkia olimme keränneet monena kesänä omiin ja naapureidenkin latoihin. Vanha lietevaunu kasattiin valusaven sekoittimeksi ja puutavara-kuormaajan kouraan Kyösti suunnitteli erilaisia massan pöyhimissysteemejä. Runkopuut oli sivelty savilietteellä (puunsuojaus). Kimmo veisteli puunuijia koko porukalle, ns. tökkejä, oli isotökki ja pikkutökki. Seinän teko oli savimällin tökkimistä. Kutsuimme Teuvo Rankin Turusta savikonsultiksi. Näytös saattoi alkaa.

Liete, 500 l vettä johon lietettiin 1500 kg savea (aluksi myös 4 kg soodaa ja 2,5 kg vesilasia) oli muhinut yön yli vaunussa ja oli sopivaa, lasilevytestissä halkaisija 14 cm. Mutta kivi oli tukkinut lietevaunun pumpun ja lietteen sekoittaminen epäonnistui. Lopuksi toistatuhatta kiloa massaa oli kaadettava maahan. Kyösti lähti navettaan ja minä kokosin itseni ja 40 tyhjää siirappiämpäriä pihalle ja aloin massan lapioimisen ämpäreihin. Illalla vatkasimme massan käsiporakoneella sopivaksi seokseksi ja jätimme ämpärit odottamaan aamua ja uutta alkua. Kannattaa käyttää siivilöityä savea tällä systeemillä.

Jatkossa hankimmekin valmiiksi siivilöityä savea ja erät onnistuivat hienosti. Lietettä pyöritettiin edestakaisin vaunussa ja ruiskutettiin lietevaunusta traktorin peräkärrylle purettujen olkipaalien päälle ja pöyhittiin metsäkoneen kouraan hitsatuilla piikeillä. Massasta tuli hyvää, kengän painauma oli oikeanlainen ja etukuormaajalla kuljetettiin massa seinän vierelle josta talikoimme massan vanerimuotteihin. Saimme kökkäporukkaa avuksi todella runsaasti. Kiitos naapureille, sukulaisille, ystäville. Hyvät energiat värähtelevät seinissä. Juhannuksen aikoihin seinät saatiin valmiiksi, kaksikymmentätuhatta kiloa savea ja lukematon määrä olkipaaleja oli muuttunut n. 1 kk aikana 208 m2 savipajan seiniksi. Ennätysajassa, vaikka väliin mahtui sateenpieksämään maahan uponnut traktori, kannon puhkaisema rengas, muuten vaan tiltannut olkipöyhin sekä viivästyneet kevättyöt.

Kesänaikana paneloitiin sisäkatto. Viimeiset paneelit saatiin paikoilleen vasta kun kaksi kurkihirren päällä pesinyttä pääskystä sai poikasensa lentoon ja Kyösti rakensi sisäkaton nurkkaan pesänsä rakentaneelle leppälinnulle uuden pesänalustan ulos.

Alkoi auringon ja tuulen odotus mutta tuli vain sadetta ja märkiä seiniä. Lopuksi jouduimme aloittamaan kuivauksen sisältäpäin. Elokuun puolivälissä hankimme imureita ja puhaltimia ja lämmittimiä. Joka nurkassa joku puhalsi, lämmitti tai imi kosteutta ja seinät alkoivat kuivua. Kuukaudessa ne olivat jo korpun kuivat. Tajusimme saviseinän toimivuuden; kosteus siirtyi lämpimästä kylmään päin eli ulos. Seinät suorastaan itkivät ulkona. Koerakentajien osana oli kokea tällainen kesä ja löydettävä konstit joilla selvitä siitä kuiville. Tarvittiin myös paljon vahvistavia lauseita ja luottamusta.

Kolmas kesä - rapatessa roiskuu

Toukokuussa 1999 aloitettiin pajan sisustaminen ja opiskeltiin savirappauksen tekoa joka onnistui erinomaisesti. Savi, vesi, hiekka, selluvilla, pellavapäistäre ja puuliisteri yhdessä tekevät hyvän rappauspinnan. Vastoinkäymisiltä ei kuitenkaan vältytty. Puuosien päälle suositeltu verkko alkoi kalkkimaalauksen jälkeen puskea ruostetta pintaan ja näin selvisi meille ja savea tutkineille että seinässä tapahtuu kemiallinen reaktio, syynä sooda ja vesilasi, eli pitää käyttää haponkestävää verkkoa. Peltokorteseinät pysyivät puhtaina, samoin pieni pätkä seinää jossa massaan ei ollut lisätty mitään (tämä lisäaineeton seinä sai kyllä sadekesänä valkoista härmää pintaansa, jonka sahasimme pois). Muissa seinissä paikkasimme ruosteläikät Uulan valkoisella pellavamaalilla.

Puupaneelit maalasimme Uulan Porvoon sinisellä, katon jätimme kokonaan käsittelemättä ja puiset ikkunapenkit siveltiin mehiläisvahalla. Myymälässä on lummeaiheiset lasi-keraamiset ikkunapenkit. Pajan valmistuminen käyttökuntoon kesti kolme kesää, yhteensä yhden vuoden ja kolme kuukautta. Savipaja on uljas, monimuotoinen keltamullan värinen rakennus keskellä mäntymetsää. Ulkoseinissä on osittain pystylauta-rimavuoraus, katosten alle seiniin tulee savi- tai kalkkirappaus. Yhteenlaskettu rakennusala on 208 m² ja rakennustilavuus 812 m³.

"Alku aina hankalaa ja lopussa kiitos seisoo" sanotaan ja me olemme samaa mieltä. Joulukuussa 1999 saimme viettää joulun avausta uudessa savipajassamme. Myymälässä on runsain määrin keramiikkatöitteni lisäksi paikallisten käsityöläisten tuotteita. Useita ryhmiä Suomesta ja ulkomailta on käynyt tutustumassa pajaamme. Käsityötuotteiden ohessa savirakentaminen ja maalämpöjärjestelmämme on kiinnostanut ihmisiä jo useiden vuosien ajan. Itse olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuihimme. Saviseinät ovat lämpimät, eristävät hyvin ääntä ja avajaispäivänä musiikkiesitysten aikana huomattiin saviseinien erinomaiset akustiset ominaisuudet. Lämpö-Ässän maalämpölämmitys on toiminut moitteettomasti (jopa yli kolmenkymmenen asteen pakkasilla v. 2003).

Savipellosta saatavalla maalämmöllä lämpenevässä savisessa Savipajassamme valmistuu monen muotoisia saviesineitä. Haave on toteutunut. Vielä odottaa ulkoseinät rappausta, luonnonmukainen piha-alue tekijää (sammalia, kiviä, saniaisia...), metsä satupolkuaan. Kaikella on aikansa auringon alla ja sateenkin.

Tervetuloa tutustumaan pajaamme, t. Sisko ja Kyösti Kangas